Maanantaina 2. maaliskuuta ensimmäinen kokonainen päivä Cadizissa ja 7. kerta kaupungissa.
Blogistani löytyy aiempia kokemuksia ja kuvia vuoden 2013 helmikuusta, maaliskuusta ja huhtikuusta.
Tänään lähdimme katselemaan vanhoja paikkoja ja mikä on muuttunut.

Karnevaalin jäljiltä suurin osa kaduista oli puhdistettu ja useimmat ravintolat olivat kiinni.
Puerta de Tierran läheltä löytyi baari Calesa 15/01, mikä oli auki ja ilmeisesti avattu tammikuun 15.

Hiukopalaksi otin Lomo en manteca eli kylmiä possun fileen viipaleita ja possun rasvaa.

Sitten etsimään parempaa lounaspaikkaa ja löytyihän se. Sopraniksen kulmabaari oli auki. Lähellä oleva ravintola Rayuela sen sijaan oli lopettanut. Omistaja oli mukava mies ja halasinkin häntä käytyämme viimeisen kerran syömässä siellä vuoden 2013 huhtikuun 20.

Sopraniksen kulmabaarin leipä, jossa rapea leipä salaattia, avokadoa ja paahtopaistia

Tämän pihan puun tarina alkaa aiemmasta kirjoituksestani huhtikuun 5. vuodelta 2013 ja jatkuu helmikuun 21. 2014. Puu on oliivipuu.

Sunnuntaina 1. maaliskuuta otimme taksin Cadizin linja-autoasemalta asunnolle Calle Gardoso 10:een. Taksi ei päässyt aivan viereen, koska kadut ovat kapeita ja kaupungissa oli karnevaalien viimeinen päivä ja kadut täynnä ihmisiä. Pujottelimme ihmistungoksessa n. 200 m:n matkan.
Asunnolla meitä oli vastassa Patricia ja hänen äitinsä. Poskisuudelmien jälkeen Patricia selitti meille tarpeellisen asunnosta.

Keittiön ikkunasta näkymä terassillemme, joka on valokuilun pohjassa eli olemme pohjakerroksessa.

Makuuhuone, jossa ikkuna valokuiluun eli terassillemme, ovet kylpyhuoneeseen, vaatehuoneeseen ja keittiöön

Olohuone

Olohuoneen sohva, josta ikkuna portaikon valokuiluun

Matkalaukkujen tyhjentämisen jätimme iltaan ja kiirehdimme etsimään ruokapaikkaa. Lounasta kun on yleensä tarjolla vain klo 13:00 - 15:00 välisenä aikana. Vapaa pöytä löytyi paikasta Tio de Tiza, jossa olimme käyneet kerran aiemmin 2 vuotta sitten. Tarjoilijoilla oli kova kiire täyttää asiakkaiden tilauksia. Yksikin tarjoilija sanoi useasti oi oi oi oi oi pujotellessan pöytien välissä. Mukava paikka aurinkoisella säällä.

Perunasalaatti

Salmorejo

Uunissa paistettua paprikaa ja 

chicharrones especial tai chicharrones de Cádiz eli uunissa paistettua possua viipaleina

Lounaan jälkeen kävelimme Caletan rannalle.

Teoksen tekijä joutuu sprayaamaan teosta, joka tunti ja yöllä joka toinen tunti. Merivettä kuluu päivittäin 3000 L. Painoa tällä teoksella on 22 tonnia ja aikaa on kulunut tekemiseen 250 tuntia. Kaveri suihkuttaa parhaillaan vettä pumpulla, jota käytetään myös tuholaisten torjuntaan puutarhassa.

Tässä kaverin toinen teos, jota myös on huollettava. Katsojat toivottavasti antavat kolikon tai useamman hänen kolikkokoriin

Karnevaaliasusteinen kaveri menossa San Sebastianin linnoitukselle vievää kapeaa tietä

Laskuvesi ja ihmiset keräämässä simpukoita. Horisontissa silta mitä myöten päästään kaupunkiin

Lauantaina 28. helmikuuta heräsimme Sanlucar de Barramedassa hotellin 8:nessa kerroksessa aurinkoiseen aamuun.

Näkymä hotellin ikkunasta: vasemmalla niemen takana meri ja edessä Guadalquivir-joki

Aika isotkin laivat pystyvät kulkemaan joella. Joki on Andalucian pisin joki, pituutta sillä on 657 km ja Sevilla sekä Cordoba ovat joen varrella. Joen toisella puolella on Doñanan kansallispuisto, joka on myös maailmanperinkohde. Siellä viihtyvät myös monet Suomen muuttolinnuista.

Edessäni tyypillinen espanjalainen aamupala: cafe cortado, joka on tumma paahtoinen espresso, jossa on aavistus kuumaa maitoa, sitten paahtoleipä, johon kaadetaan pullosta oliiviöljyä ja lopuksi tomaattimurskaa pinnalle. Suosittelen, on hyvää. Takana hotellin ravintolan rekvisiittaa. Idän pikajunan vaunu ja junanlähettäjä.

Hotellin ulkoportaat ja Manzanilla-sherrytynnyreitä.

28. helmikuuta on Andaluucia-päivä, vähän sama kuin meillä itsenäisyyspäivä, jolloin kaupungin väki lähtee taloistaan kaduille ja ravintoloihin syömään. Tässä kello on n. 12:30 ja vasta pieni osa ihmisistä on kaduilla. Tarkoitus oli mennä syömään takana olevaan Casa Balbiinoon myöhemmin, mutta silloin se oli niin täynnä ihmisiä, ettei ollut mitään mahdollisuutta päästä ovista sisään. Jätimme sitten siellä käynnin seuraavaan päivään. 

Pääsimme sen sijaan syömään La Fonda-ravintolaan, jossa

otimme paahtoleivän, jossa oli vuohenjuustoa ja karamelisoitua sipulia. Oli hyvää, joten täytyy tehdä kotonakin.

Ravintola Despacho Vinon ruokalista. Otimme tortilla de camarones eli katrapuleipiä sekä ortiquillas eli merivuokkoja

Ennen kuvanottoa jo yksi katkarapuleipä syöty samoin yksi merivuokko - nälkäisiä kun olimme niin meinaa kuvanotto unohtua :-)

Hotellihuoneen ikkunasta kuva hetki ennen auringonlaskua n. 19:20

Nyt päivälliselle ajattelimme olla ajoissa, jotta pääsisimme suosikkipaikkaamme Casa Balbiinoon. Se on itsepalveluravintola eli menet katsomaan mitä tiskillä on tarjottavana, sitten tilaat ja noudat ruuan tiskiltä. Tyhjien lautasten keräilyyn pöydistä on kaksi miestä. Näin se pelaa, hyvää ruokaa ja verrattain halpaa.

Kuva tiskiltä

Kun näin, että tiskillä oli saatavana centollaa, niin sitähän heti tilaamaan. Centolla on kaiketi suomeksi hämähäkkirapu, joka elää Galician rannikolla pohjois-Espanjassa. Pirjo halusi Salmorejoa, joka on kylmää ja herkullista. Netissä on nimi käännetty kylmä tomaattikeitto, mutta mielestäni se ei ole hyvä käännös, mutta siellä on resepti.

Seuraavaksi katkarapuleipiä, katkaravut ovat pieniä ja kuorineen, mutta kaikki menee helposti alas :-)

Tässä miehiä valmiina välittämään pyyntösi keittiöön ja antamaan juomat. Samat miehet remmissä kuin vuosi sitten.

Näistä kanssa tykkään, eli munakoisorullan sisällä on iso katkarapu ja sitten rulla on friteerattu.

Talon Pulpo a la gallega, eli sanoisko imukuppimustekaloja, kun mustekalalajeja on niin paljon 

Sitten takaisin hotellille. Aamulla vakio aamupala hotellin alakerrassa ja sitten laukkujen kanssa bussiasemalle. Tunti bussissa ja sitten olimme tutussa Cadizin kaupungissa.

Torstai 26. helmikuuta ja viimeinen kokonainen päivä Teriffalla.

Matkalla kohti viimeistä lounaspaikkaa kaupungissa. Castillo de San Felipen linnoitus. Se rakennettiin vuosina 1644-1655.

ja hänen ystäviään olivat linnut

Kaktuspuistoa matkalla kohti Playa Jardinia ja lounaspaikkaa

Lounaspaikka oli kuvassa näkyvässä valkoisessa talossa oleva Tambo jo toisen kerran

Lounaslistalla oli simpukoita, kaloja ja rapuja

Kylmäaltaasta valisin meille kuvan Rodapallon eli kampelan. Kala on erikoinen siitä, että sillä on silmät vain vasemmalla puolen ja oikeapuoli on vaalea. Uintiasento on useimmista kaloista poikkeava eli vaakasuorassa.

Alkupalaksi nämä zampurinasit

sitten kanarian perunat ja salaatti

Tarjoilijamme toi paistetun kalan.

Valmiina puristamaan sitruunat. Kalasta jäi vain ruodot keittiöön vietäväksi.

Jälkiruokammekin oli hyvää

Paluumatkan ihmeellinen palmu

Sitten laukkujen pakkaus. Santa Cruzista ostimme tirpan taidemuseon myymälästä. Se vei ainakin kolmanneksen minun laukun tilavuudesta :-) Perjantaina lähdimme kymmenen aikoihin lentokentälle.

Viimeinen kuva Teidestä

Lento Sevillaan kesti n. 2 tuntia ja sieltä linja-autolla länsirannikon Sanlucariin. Linja-automatka kesti myös n. 2 tuntia. Perillä olimme n. 22:30. Majoituksemme oli tutussa Hotel Guadalqivirin 8:nessa kerroksessa.