Mostarissa Pension Rosessa 13. lokakuuta. Granaattiomenoita on opittu syömään, saimme kaksi Roselta ja ihan hyviä ja kuulemma terveellisiä ovat.

Ruokapöydällä granaattiomenat

ja se kuuluisa Mostarin silta

Matkalla kohti siltaa

Sillalla on aina paljon ihmisiä.

Silta on vain kävelysilta ja se on jurmutettu korkeammilla kalkkikivillä n. 0,5 m:n välein, varmaankin liukastumisen estämiseksi

Silta hetkeä ennen pimeää

Mostarin silta, Stari most, on Neretva-joen yli johtava silta. Sillan pituus on 29 m ja leveys 4 m, korkeus joen pinnasta n. 19 m. Se on tehty Tenelija-kalkkikivestä ja se yhdistää bosniakkienemmistöisen Itä-Mostarin ja kroaattienemmistöisen Länsi-Mostarin. Siltaa tehtiin vuodet 1557-1566. Sillan sympoliarvon takia Bosnian kroaattiarmeija tuhosi sen Bosnian sodassa 9. marraskuuta 1993. Siltaa ammuttiin T-55-panssarivaunujen 100 mm:n tykillä n. kahden kilomerin päästä vuoren rinteeltä. Toista päivää kestänyt tulitus luhisti sen n. 60 osuman jälkeen. Sodan jälkeen Firenzen yliopiston insinöörit suunnittelivat täsmälleen samanlaisen sillan kuin alkuperäinen. Sillan 1088 kivilohkaretta haettiin samasta louhoksesta kuin vanhan sillan rakennusaineet. Korjaus maksoi yli 15 miljoonaa euroa. Maailmanpankki ja Unesco sekä Italia, Ranska, Kroatia ja Turkki osallistuivat kustannuksiin. Vuonna 2005 silta ympäristöineen liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon.

Sateista on ollut Mostarissa, joen pinta noussut n. 1,5 m. Laitureita ja joenrantaravintoloiden pöytiä lähtenyt liikenteeseen.

Olimme kolme yötä Mostarissa ja osaksi sateiden takia ajattelimme muuttaa matkasuunnitelmaa: 16. lokakuuta lähdimme linja-autolla kohti pohjoista Banja Lukaan.