sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Maanantaina 24. marraskuuta ajatuksena oli postittaa ylimääräisiä vaatteita yms. Suomeen. Sofiastahan lähti jo yksi paketti, joka painoi 3,3 kg, nyt paketin paino oli 4 kg. Näin matkalaukkuihin saataisiin tilaa ostoksille. Lisäksi aioimme tutustua Petrakijina kadun palatseihin.

Postissa
Petrakijina kadun taloja:





;


Ortodoksinen katedraali takaapäin

Sitten syömään ravintola Dveriin:















torstai 27. marraskuuta 2014

Syömisen jälkeen palasimme joen oikealle puolelle ja kävelimme jokivartta ylöspäin.

Koneisto, jolla säädetään veden virtausta kaupungin aluella ja vesimäärää sulkulaiteiston yläpuolella

Sitten ajattelimme kiivetä rinnettä ylöspäin kohti hautausmaata ja näköalapaikkaa.
Tähän väliin lisää Bosnian sodasta: Serbit olivat toukokuun alussa vuonna 1992 saartaneet Sarajevon täydellisesti noin 62 km:n pituisella rintamalla. Kaupunkia saartoi noin 200 tankkia ja 100 kranaatinheitintä, lisäksi oli sinkoja ja konekivääreitä sekä tarkka-ampujia.

Tässä kartta mikä oli kirjakaupan seinällä, Kaupungintalo kuvan oikessa reunassa joen rannassa. Kaupunkia ympäröivillä vuorilla oli sebien asemat.
Plakaatti kauppahallin seinässä kertoo,että yhdessä kranaatin räjähdyksessä kuolivat alla mainitut henkilöt. 
Yksi kuolleista oli asuntomme vuokraajan setä. Kaikkiaan Sarajevon piirityksessä kuoli yli 11000, joista suuri osa oli lapsia, 50 000 haavoittui. Keskimäärin päivässä ammuttiin 329 kranaattia.
Oma lukunsa on sitten Srebrenican joukkomurha.
Srebrenica on Sarajevosta koilliseen ja melko lähellä. Siellä bosniakit (bosnian muslimit) joutuivat kanssa vuonna 1992 serbien piirittämäksi. 1993 kaupunki julistettiin YK:n suoja-alueeksi. Suojaajina oli muutama tuhat YK:n sotilasta, kun niitä olisi pitänyt olla 30 000. Serbit teloittivat 3000 ihmistä, pakoonpääseistä 4000 kuoli läheisissä metsissä ja joukkohaudoista on kaivettu n. 2000 ihmisen ruumiit.
Suurimmat syylliset: Slobodan Milosevic, pidätettiin 2001, kuollut Haagin vankilassa vuonna 2006
                                  Radovan Karadzic, pidätetty ja luovutettu Haagiin vuonna 2008
                                  Ratko Mladic, pidätetty ja luovutettu Haagiin vuonna 2011

Sodan uhreja, kivinen polku johtaa hautojen välistä Keltaiselle bationille


                             Alifakovacin hautausmaa. Muistomerkki ruostumatonta terästä




Bastionilla oli muitakin kuvaajia. Kello on 16:00
klo 16:04

klo 16:05

Sitten laskeutuminen alas keskustaan

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Sunnuntaina 23. marraskuuta aurinkoista ja lämpötila klo 11:00 + 4 astetta. Päätin tutustua Kaupungintaloon.
Kaupungintalo joen varressa




Bosnian sota oli Jugoslavian hajoamissotiin kuulunut sota, joka käytiin 29. helmikuuta 1992 - 21. marraskuuta 1995.

Serbien ampumat kranaatit aiheuttivat tulipalon elokuun 25 - 26 välisenä yönä vuonna 1992, jolloin 70 % kirjaston kirjoista tuhoutui. Kaupungintalo on Sarajevon sympoli, koska kaupungintalon historia on Sarajevon historia. Se valmistui v. 1896 ja 1949 se muutettiin kansalliskirjastoksi. Aikaisemmin kirjoitin, että Itävallan arkkiherttua piti sielä viimeisimmän puheensa ennen paluumatkalla tapahtunutta murhaa. Kuukauden päästä murhasta Itävalta-Unkari julisti sodan Serbialle ja ensimmäinen maailansota alkoi.

Sodan jälkeen vuosina 1996 ja 1997 Itävalta avusti katon korjaustöitä 250 000 eurolla. Myöskin Unkari ja Espanja ovat avustaneet  restaurointitöissä. Euroopan komissio avusti vuosina 2000 - 2004   2 250 000 eurolla. Toukokuun 9. 2014 22 vuotta sen jälkeen kun se oli tuhotunut rakennus oli saatu valmiiksi. Restaurointityöt liittyivät  I :sen maailmansodan muistojuhlallisuuksiin.
 
Portaikon katon maalaukset
Portaikko 2-kerrokseen
Kattoikkuna

Katon maalauksia

Juhlasalin katto
Näkymä juhlasalin ikkunasta etelän vuorille päin, alapuolella virtaa joki
Kaupunginvaltuuston istuntosalia

Valtuustosalin kattoa


Näkymä valtuustosalin ikkunasta pohjoiseen päin

Alakerran lattia kattokupolin alla, näyttelyn pystytys menossa
Matkalla joen yli sillan kaiteella oli vanha viisas

Sillan toisella puolella olevaan taloon Inat Kuca liittyy seuraava tosi kertomus:

Sen jäkeen kun Itävalta-Unkari oli valloittanut Bosnia ja Herzegovinan he alkoivat rakentamaan lukuisia rakennuksia, kuten Postin, museoita, oikeuspalatsin ja lukuisia muita palatseja. Mutta kun he aikoivat rakentaa Kaupungintalon, he kohtasivat Bosnialaisen itsepäisyyden. He halusivat rakentaa Miljacka-joen oikealle puolelle valtavan rakennuksen, ettei sellaista oltu ennen nähty. Tällöin se näyttäisi hallitsevan monarkian mahtia. Mutta aiotulla paikalla oli vanhan miehen, jonka nimi oli Benderiia, talo. Hän ei halunnut sallia talonsa purkua eikä maansa haltuunottoa mistään syystä. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen itsepäinen mies sanoi lopulta, että jos hän saisi laukullisen kultakolikoita ja jos he siirtäisivät hänen talonsa tiili tiileltä joen toiselle puolen hän suostuisi. Rakentajilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin suostua hänen pyyntöönsä vuonna 1895. Siitä lähtien Benderiian taloa on kutsuttu nimellä Inat Kuca (itsepäisen taloksi) ja vuonna 1997 se muutettiin periteiseksi Bosnialaiseksi ravintolaksi.
Ravintolaa sisältä

Miekkoja, pistooleita ja kiväärejä eri aikakausilta








Vanhat lamput ja kattomaalaukset
Pöydän lasilevynkin alla esineitä menneiltä ajoilta

Ikkunasta näkyykin talon vanhalla paikalla oleva nyt restatauroitu Kaupungintalo

Cevapi, eli grillattua jauhelihaa pita-leipää ja raakaa sipulia

Klepe, eli bosnialaista raviolia, sisällä jauhelihaa

Tässä vielä kuva talosta kahden päivän päästä

maanantai 24. marraskuuta 2014

Lauantaiaamu 22. marraskuuta Sarajevossa oli aurinkoinen ja verraten kylmä, +3 astetta klo 9:00.

Kuva parvekkeelta. Kadun toisella puolella oli kattoremontti menossa.
Kuva parvekkeelta toiseen suuntaan, takana korkeat vuoret

Ensin tutustuimme serbiperheen taloon joen rannassa ja sitten kiipesimme mäkeä ylös. Tässä muslimiperheen talo 1800 ja 1900-vuosisatojen vaihteesta. 




Kuvia taloista ei saanut ottaa, mutta tässä on kuva talosta otetuista valokuvista. Vasemmassa yläkulmassa on kuva vessasta talon toisessa kerroksessa. Lasti putosi kolmiomaisesta reiästä talon seinän viereen puutarhan puolelle. Reiän vieressä vesikannu. 
Sitten palasimme keskustaan ja otimme taksin syömäpaikaksi valitsemaani Restoran Kibeen, joka oli korkealla rinteessä.
Ravintola oli kolmessa kerroksessa, alimpana oli keittiö ja ruoka kulki ruokahississä alhaalta ylös ja tyhjät lautaset ylhäältä alas.


Mielenkiintoinen takan muotoilu

Pitkään pöytään tuli myöhemmin hääseurue



Meidän ruoka oli lampaanpaistin pintaviipaleita, lisäksi
polentaa, pinaattia ja herkkusieniä
ja lopuksi bosnialaista kahvia

Kuva paluumatkalta mäkeä alas. Valkoinen rinteessä on hautakiviä
Auringonlasku, kuva otettu klo 16:11
Puolivälissä rinnettä matkalla keskustaan