Tiistaina 18. marraskuuta Pirjo kävi Geatoursin toimistolla varaamassa meille kuljetuksen seuraavaksi päiväksi Belgradista Bosnia ja Herzegovinan Sarajevoon. Minä jäin kirjoittamaan blogiani. Pirjo kuvasi sodan 1992-1995 Naton pommittaman puolustusministeriön, joka on jätetty korjaamatta.

Alkuillasta kävimme vielä syömässä Velika Skadarlijassa, samassa paikassa kuin ensimmäisenä iltana. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja se oli vielä halpaa. Voiko enempää ravintolalta vaatia.

Grilattuja herkkusieniä, skopska-salaattia, Pirjo otti vielä kalkkunapataa ja minä saman sianliharullan kuin viimeksikin

Keskiviikkona 19. marraskuuta pakkasimme aamulla laukut ja lähdimme vielä linnoitukselle, koska kyydin Sarajevoon piti tulla 16:30.

Voikukka kukki vielä muurin juuressa

Tässä näkee hyvin rinteen jyrkkyyden. Koko kaupungin keskusta oli jyrkän mäen päällä. Aamuisin sitten kiivettiin katuja ylös ja iltapäivällä sitten alamäkeen. Keskustan alla oli louhittuja luolastoja, jotka varmaankin toimivat pommisuojina 20 vuotta sitten.

Sava-joen ja Tonavan saaren kiertävän sivuhaaran yhtymäkohta

Paluumatkalla asunnolle kävimme syömässä Supermarket-nimisessä ravintolassa.

Ankan rintaa ja punakaalta

Pirjolla pastakastiketta, jossa pinaattia

Sitten asunnolle hakemaan laukut ja odottelemaan kuljetusta. Kun olimme tunnin verran odotelleet tulikin Renaultin minibussi, jossa silloin oli jo kolme matkustajaa kyydissä. Kun vielä 2 matkustajaa oli haettu niin matka pääsi alkamaan. Ennen rajaa oli yksi taukopysähdys n. 20 min ja rajamuodollisuudet veivät n. 30 min. Viimeiset 2 tuntia oli mutkaista tietä ensin kiiveten vuorten päälle ja sitten laskeutuminen Sarajevon kaupunkiin, joka on sivuilta korkeiden vuorten ympäröimä ja keskellä virtaa Miljacka-joki. Kuskimme oli taitava ja perille asunnolle saavuimme n. 24:00. Vähän aikaa odoteltuamme asunnon vuokraisäntä Haris saapui tuoden suolarinkeitä. Kun kaikki oli selvitetty ja kuulumiset kerrottu pääsimme syömään iltapalaa ja nukkumaan menimme noin 2:00.