Perjantaina 14. marraskuuta aamupäivällä klo 10:00 +14 astetta. Päivän aikana lämpötila nousi + 15 asteeseen.

Keittiö & olohuone  

Olohuone, oikealla ruoka & työpöytä, vasemmalla ovi parvekkeelle

Näkymä parvekkeelta ja

toiseen suuntaan, alapuolella vähäliikenteinen katu.

Lähdimme katselemaan kaupunkia päivänvalossa ja etsimään informaatiotoimistoa. Kartan ja ohjeita saatuamme lähdimme kävelemään kohti kaupungin linnoitusta.

Kuva linnoitusalueesta kahden ison joen risteyskohdassa. Vasemmalla Sava-joki ja ylhäällä Tonava

Linnoituksen puistoa

Matkalla linnoituksen sisälle

Dinosaurusko on syönyt lehdet puista ?

Sotamuseon tykkejä ja panssarivaunuja:

Veikkaisin piiritystykiksi muurin murtamiseen

Sava-joki yhtyy Tonavaan. Tonava kiertää vasemmalla olevan saaren molemmilta puolin

Tonavan saarenkiertävä haara ja Sava-joen vedet yhtyvät Tonavan pääuomaan

Sisämuuria

Viiniköynnöksen rypäleitä ulkomuurilla, paljon pienempiä kuin minun Rondo-lajikkeen rypäleet ;-)

Sisämuurin torneja

Matkalla nuolen osoittamaan suuntaan kohti linnoituksen ravintolaa

ja sitten hovimestarin perässä kohti pöytää

Näkymä pöydästä ravintolasaliin ja ulos

Tilasin sieni ja kasviskeiton, Pirjo lampaanlihalla täytettyjä ravioleja.

Ikkunan takaa kuului ajoittain yllättävän kova leijonan karjunta

Auringon kultaamaa linnan muuria

Jokien yhtymäkohta oikealla auringon viime säteiden valossa

Aurinko laskemassa

Voiton patsas. Ottomaaneista ja Itävalta-Unkarin joukoista Balkanin sodissa ja I:ssä maailmansodassa. Patsas on 14 m korkean jalustan päällä

Voiton patsas

Vielä kuva tykistä, jotta sen suurus tulisi esille. Vertailukohtana Pirjo

Tostaina 13. marraskuuta oli aikainen herätys, sillä bussi Serbian Belgradiin lähtisi 09:25.
Asunnon vuokraaja Suzanna vei meidät autollaan asemalle. Matkalla kun kysyimme mitä mieltä hän oli lukuisista uusista patsaista keskustassa, hän vastasi pitävänsä niitä kansallismielisten Disneylandinä.

Linja-autoasemalla vaihdoimme suurimman osan dinaareista euroiksi, vain muutama kymppi jäi ja niillä ostettiin matkalle evästä. Kaksi 1/2 litran vesipulloa maksoi 50 dinaaria.
Nis Ekspressin linja-auto lähti ajallaan ja tunnin päästä olimme jo rajalla. Rajatarkastukset veivät puolisen tuntia. Matkalla pysähdyttiin Bujanovacissa, Vranjessa, Lescovacissa, Nisissä ja Belgradissa
olimme 6 tunnin päästä perillä ,klo 15:35. Matka meni suht.koht. nopeasti, kun mukanani oli tiiliskiven paksuinen Ken Folletin vuosisata-trilogian II-osa Maailman talvi.
Taksilla sitten asunnolle.
Antin kanssa Lync-puhelu Riihimäen jv-siilosta ja sen jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa, koska nälkäkin oli jo hirmuinen, kun emme olleet syöneet matkan aikana muuta kuin kuivaleipää ja suolamanteleita.

Noin kilometri kun oli kävelty löytyi sattumalta tosi hyvä ruokapaikka Velika Skadarlija, jonka ruoka oli varmaankin yksi tämän syysmatkan parhaimpia.

Velika Skadarlija ulkoapäin ja

sisältä, ravintolan takaosa ja

etuosa meidän pöydästä kuvattuina

Tilauksemme oli hapankaalia ja ja hapanvihanneksia, "white strip" joka oli porsasta rullalla, sisällä ja päällä juustoa ja kinkkua, maku oli taivaallisenhyvä lisäksi vielä

kebab rullia, öljyssä paistettuja perunoita ja raakaa sipulia. Tämäkin oli hyvää, muttei niin hyvää kuin Thessalonikissa. Yleisarvosanaksi ravintolalle antaisin 9,5 

Sitten kaupan kautta ostamaan aamupalatarvikkeita asunnolle.

Keskiviikkona 12. marraskuuta lähdimme kävelemään linja-autoasemalle ostamaan liput seuraavan päivän matkaan Skopjesta Serbian Belgradiin. Paluumatkan linja-autoasemalta kävelimme Varder-joen rantaa pitkin kohti keskustaa.

Tässä toinen patsassilta. Tällä sillalla oli nykyisiä kuuluisuuksia. Oikealla on laulaja, jonka juurella nojailee tytön poikaystävä

Vastarannalle nousemassa joku paviljongin tapainen, jota 2 leijonaa vartioi.

Kolmas ravintolalaiva oli tässä pisteessä, ylhäällä rälläköitiin putkea poikki

Erikoista oli myös joen keskellä olevat kaksi ruostumattomasta teräksestä tehtyä "kukkapurkkia" joihin oli istutettu paju. Joessa on ilmeisesti kalaa, koska kalastajia oli paikalla. Ruohikossa istuva ikuinen katselija on pronssinen.

Viimeiseksi Skopjen ravintolaksi tuli Darija, koska emme löytäneet parasta.

Tyypillinen maan salaatti

Uunissa paistettua possun kylkeä

Sitten asunnolle pakkaamaan, koska lähtö Belgradiin olisi aikaisin.

Vanhemmat ihmiset muistavat varmaan Skopjen maanjäristyksen. Se tapahtui 26.7. 1963 ja oli voimakkuudeltaan 6,1. Kaupungista tuhoutui 80 %, 1000 ihmistä kuoli, vaikeasti loukkaantuneita oli 3000 - 4000 ja kodittomiksi jäi 120 - 200 000.

Tiistai 11. marraskuuta oli pilvinen ja lämpötila 10:30 oli +13 astetta.

Maisemaa parvekkeelta talon takapihalle

Ruoka & työpöytämme. Asunto oli tilava, yläkerrassa oli 2 makuuhuonetta ja kylpyhuone

ja patsaita riittää, hevosetkin on kullitettu

Pirjo arvostelemassa kadun toisella puolen olevia patsaita

Pylvään päässä kaiketi rauhan enkeli

Ihkauusi Makedonia-portti vie keskusaukiolle, autoliikenne sinne on rajoitettu.

Suurin osa kaupungin busseista oli Kiinassa valmistettuja 2-kerroksisia

Äiti Teresan plakaatteja on monen talon seinässä. Äiti Teresa syntyi albaanialaiseen perheeseen Skopjessa 26.8. 1910.

;"
Äiti Teresan muistoksi tehty rakennus. Hän kuoli 5.9. 1997 Kalkuttassa, Intiassa. Hän perusti Rakkauden lähetyssisaret Sääntökunnan. Vuonna 1979 hänelle myönettiin Nobelin rauhanpalkinto. Katolinen kirkko on julistanut hänet autuaaksi, seuraava vaihe olisi, että hänet julistetaan pyhimykseksi.

Hänen viisauksiaan - voiko sen paremmin sanoa

Patsaita Varder-joessakin - Sukeltaja. Tässä vanha silta, jota Kivisillaksi kutsutaan. Toisella puolella vanha puoli.

Ravintolalaiva joen varessa, tämä oli pisimmällä. Ranteilla tämän lisäksi oli vielä 2 kpl.

Plakaatti Kivisillassa - Sillan perustukset 500-luvulta ja sultaani Murad uudelleenrakennellut 1400-luvun puolivälissä

Kuva vielä pisimmällä olevasta ravintolalaivasta, joka on joen pohjassa kiinni, eikä toivottavasti lähde koskaan kellumaan 

ja lisää patsaita heti sillan toisella puolen. Taustalla moskeijan minareetti. Kävelimme minareetille asti ja katselimme basaarin kulta- ja hopeakorujen kimallusta. Oli sielä kebab-ravintoloitakin ja aika paljon liikkeitä missä myytiin hääpukuja.

Skopjen linnoitus

Basaarin kapeilta kaduilta :

Vodno-vuoren päällä näkyy pilvien seasta valtava risti. Se on 66 m korkea ja tehty rautapalkeista. Nimekseen se on saanut Millenium risti. Se on tällä hetkellä maailman suurin ja se rakennettiin kristinuskon 2000-vuotisjuhlan kunniaksi. Rakentaminen alkoi 2002 ja valmiiksi se tuli 2011. Sen juurella on ravintola.

             Sillan yli uuteen kaupunkiin ja syömään keskusaukion Pelister-ravintolaan

Makedonia-portti paluumatkalla asunnolle