Maanantaina 23. maaliskuuta lähdimme paketin kanssa postiin. Paketissa oli talvitakkini ja muita vaatteita. Painoa paketille tuli vähän yli 4 kg. Postitus maksoi n. 45 euroa. Postin jälkeen kävelimme
Plaza España aukiolle.

Edessä oliivipuu, takana pieniä puita violetin värisissä kukassa.

Puistosta kävelimme läheiselle bussipysäkille ja lähdimme uuteen kaupunkiin El Corte Ingles tavarataloon.

Bussista otettu kuva Puerta de la Tierrasta Vanhan kaupungin portista

Betoniauto tuomassa betonia sillan pintaan

Pituutta sillalla on 3095 m, leveyttä 36,85 m, betonia menee 102 616 m3, terästä 69 310 tonnia. Sillassa on 176 kannatin vaijeria. Kustannusarvio on 503 milj, euroa.  Sillan pitäisi valmistua tämän vuoden heinäkuussa. Saas nähdä.

Netistä voi katsoa sillan tekemistä https://www.elpuentedecadiz.es

El Corte Inglesin rullaportaita.

Kuva El Corte Inglesin kahvion ikkunasta sillalle

Perjantai-iltana lähdimme sateessa kävelemään Peña La Perlan flamenkopaikkaan. Klo 22:00 oli esityksen määrä alkaa, tosin se alkoi 22:20. Alussa on video, en vain saanut käännettyä videota oikealle. (Full screen näytöllä kuvan terävyys huononee paljon).

Esitys päättyi vähän puolenyön jälkeen

Perjantain 20. maaliskuuta jo kolmas sadepäivä. Lähdimme sateenvarjojen kanssa kaupungille. Ensin kävelimme Meson Cumbres Mayoresin baaritiskille syömään tapakset. Ensin Jamon de Belota kinkkuannos ja sitten

flamenquin, joka oikeastaan taitaa olla Cordobalainen herkku, mutta jota syödään myös Cadizissa, kun Andaluciassa kumminkin ollaan. Flamenguin on tehty ohuesta possun fileestä rullaamalla niin että sisällä on kinkkua ja juustoa. Pinnalla korppujauhoja ja sitten on paistettu runsaassa öljyssä. Samanlaista herkkua muuten syödään myös Serbiassa ja Saksassa eri nimellä vain.

Lounaan jälkeen menimme läheiseen Museo de Cadiziin. Cadizia pidetään Euroopan vanhimpanakaupunkina. Sen perustivat foinikialaiset 1100 eKr. ja se on ollut niin karthagolaisten, roomalaisten kuin maurienkin hallitsema. Se oli myös Espanjan pääkaupunki vuonna 1812. Myös Espanjan parhaat karnevaalit pidetään kaupungissa.

Tässä vanhimmat tunnetut  Cadizin asukkaat sarkofagissa 400-luvulta eKr. Miespuolinen löydettiin vuonna 1887 ja naispuolinen 1980.

Savesta tehtyjä naisen päitä 400-luvulta e.Kr.

Pronssinen koiran pää

Kultasormuksia

Näin kuljetettiin laivoissa viini ja öljy

Cadiz 900-luvulla

Amerikan hopeaesineistä sulatettu harkko

Micaela Aramburun muotokuva

Museon jälkeen kävelimme asunnolle. Ilalla oli tarkoitus lähteä katsomaan flamenkoa.

Keskiviikkona 18. maaliskuuta lähdimme syömistä etsimään. Ajatus oli mennä toisen kerran Bar Nonoon, mutta kun matkan varrelle osui toinen mielenkiintoinen paikka Casa Manteca niin poikkesimme sinne kun juuri ja juuri mahduimme baaritiskin ääreen.

Näkymä tiskiltä yläoikealle

tiskillä voipaperin päällä tilaamamme puoli annosta Jamon Belotaa eli kinkun viipaleita

Näkymä ylös eteen. Ylhäällä olevista pulloista ei varmaan koskaan ole pyyhitty pölyjä.

Tilasimme vielä yhden tapa-annoksen chicharonesia. Viipaleiden päälle oli puristettu sitruunanmehua, 10 pistettä

Sitten kävelimme Bar Nonoon. Sain vinkin tästä paikasta 2 vuotta sitten espanjankielen tunnilla. Ruoka on aina hyvää ja halpaa. Paikka on aina täynnä paikallisia ihmisiä ja olemme olleet ainoat turistit. Ruokalistaa ei ole vaan omistaja kertoo mitä on tarjolla tänään.

Sinä päivänä oli tarjolla mm. kuvan varrasta

ja choco-mustekalaa. Nämä ja 2 lasia olutta vain 16 €.

Sitten iltapäivän ohjelmassa oli tutustuminen taidemuseoihin siinä lähellä, kun vettäkin tuli taivaalta. Ensimmäiseksi menimme ECCO'on.

Taiteilija Costus

kuten tässäkin

Lasten kuvataidehuone toisessa kerroksessa

Tämän jälkeen kävelimme n.0,5 km Reina Sofian näyttelyyn.

Hieno palatsi tämäkin

Kukkien myyjiä Venetsiassa

Teos Aramburu Picardon kokoelmasta

Sitten kävely sateessa asunnolle.

Sunnuntaina 15. maaliskuuta kävimme lounaalla Palma-kadun Meson Criollo-ravintolassa.

Valitsimme Lubina-kalan, joka tässä on jaettu lautasille. Sain selkäruodon, joka on kätevästi laitettu sitruunaviipaleiden väliin. 

Kauppahallin seinää tauluineen. Täältä ostamme hedelmät, chicharonesit ja carabineros-ravut

Torstaina Vienan palatsin patioiden jälkeen kävelimme takaisin keskustaan. Aika hyvin onnistui ilman kartaan katsomista, vaikka sanoisin, että tähän astisten kokemuksieni mukaan  vanha Cordoba ja Vejer on Espanjan kaupungeista haasteellisimpia kaupunkisuunnistuspaikkoja. Tämä johtuu kaiketi kaarevista kaduista ja umpikujakaduista. Lisäksi kun kadut ovat kapeita niin edessä olevia korkempia "maamerkkejä" ei näy.

Menimme siis lounaalle pieneen ravintolaan nimeltään Regadera eli kastelukannu, koska olimme oleet sielä viime käynnilläkin 2 vuotta sitten.

Iloiset omistaja/työntekijät suostuivat mielellään kuvattaviksi

Pirjon risotossa ankkaa ja sieniä

ja minulla Cochinilloa perunapedillä eli porsaanpoikasta joka on juonut vain maitoa

Ruokailun jälkeen menimme Mezquita-Catehralin sisäpihalle. Kuvassa appelsiinipuupuisto ja kellotorni.

Ostimme munakupin, mitä nyt on käytetty melkein jokainen aamu

Yksi monista ovista moskeijaan

Sitten kävelimme kaupungin halki rautatieasemalle. Juna lähti 18:15 ja asunnolla olimme n. 22:30.

Torstaina 12. maaliskuuta viimeinen päivä Cordobassa tällä erää. Pakkasimme reput ja veimme ne
linja-autoasemalle säilytyslokeroon. Tarkoituksemme oli käydä Vienan palatsissa toisen kerran, edellinen käynti oli vuoden 2013 huhtikuun 15. päivänä.

Mezquita-Catedral aamun auringossa

Matkalla Palacio Vienan palatsiin tuli vastaan tälläinen patsas. Tässä näkyy miten patioiden seinillä olevia ruukkukukkia kastellaan.

Pitkän kepin päässä on pieni peltipurkki, jota kallistamalla ruukun reunaa vasten saadaan vesi kaadettua kukkapurkkiin. Vuoden 2013 maaliskuun 23. päivältä löytyy kuvia kun olimme tutustumassa ihmisten patioihin.

Vienan palatsin pääsisäpiha 1500-luvulta. Ensimmäinen kahdestatoista patiosta, Patio de recibo eli vastaanottopatio. Keskellä taatelipalmu

Kauniin värinen kliivia, taitaa olla yleisin väri, vaalempiakin punasävyisiä on ja aivan valkoisia

Pyykinpesuallas 1400-luvulta ja pyykkilaudat ehkä vähän nuorempia

Palatsin keittiö

Patio de los naranjos eli appelsiinipuiden patio. Pihalla on kahdenlaisia appelsiinipuita. Yksi on koristeappelsiinipuu, Citrus aurantium, jonka hedelmistä voi tehdä hilloa tai likööriä ja toinen on makea appelsiinipuu, Citrus sinensis, jonka hedelmiä syödään.

Cala eli kalla

5. patio eli Patio de la madama 1700-luvulta

Tämän pensaan kukat olivat ampiaisten suosiossa

Tässä sitten itse madama sypressien ympäröimänä

Madama kaukaa

ja läheltä

Pylväiden patio lisättiin palatsiin 1980-luvulla, jolloin siellä voitiin pitää erilaisia juhlia. Palatsin omistajaperhe myi palatsin pankille 1980-luvulla.

Isossa puutarhassa taatelipalmu, appelsiinipuita ja sitruunapuita

Puutarhan keskellä suihkuallas

ja altaassa pieniä kaloja

9. patio nimeltään Patio del Pozo eli kaivopatio 1800-luvulta

Kymmenelle 11. ja 12. patiolle emme päässeet vaan oli käännyttävä kulkemaan sama reitti takaisin.

Portti 8. patiolta puutarhaan

1. pation eli vastaanottopation lattia tehty hienosti pienistä kivistä. Väleihin on tullut pientä kasvia - aika hieno

Palatsista lähdimme kävelemään kohti keskustan lounaspaikkaa.