Torstain 23. lokakuuta ohjelmaan kuului vierailu Prejmerin kylään, jossa on yksi harvoista säilyneistä ns. linnoituskirkoista. Linnoituskirkko on Unescon maailmanperintölistan suojelukohde, samoin kuin esim. Petäjäveden vanha kirkko. Koska taksikyyti on Romaniassa halpaa otimme sellaisen Brasovin keskustasta.

Kirkko on ympäröity muurilla, jonka sisäosassa oli asunnot 270 perheelle ja ulkomuurilla ylimpänä oli puolustuskäytävä.

Puolustuskäytävä kiersi ylimpänä. Muurin aukoista ammuttiin vihollista nuolilla ja kaadettiin kiuhuvaa vettä ja pikeä piirittäjien niskaan.

Teutoniritarit rakensivat linnoituksen vuosina 1213 ja 1214. Vuonna 1225 kaupunki kehittyi linnoituksen ulkopuolella ja se oli Transylvanian saksien itäisin linnoitus siihen aikaan. Keskiajalla kaupunki oli lukuisten hyökkäysten kohteena mukaanlukien mongolit, tataarit, unkarilaiset, turkkilaiset, kasakat ja moldovialaiset. Muurin korkeus on 12-14 m ja paksuudeltaan se on maanrajasta mitattuna 5 m. Hyökkäyksen uhatessa kylän väki siis siirtyi muurien suojaan ja muureissa oli heille pienet asunnot. Kuitenkin vai kerran vihollinen pääsi linnoitukseen vuonna 1611.

Käytävä linnoituksen sisälle. Välissä oli raudalla vahvistettu ristikkoportti, joka pudotettiin alas hyökkäyksen uhatessa.

Ristikkoportti

Kirkko sisältä

ja ulkoapäin

Asunto ympärysmuurissa

Monta sataa vuotta on puu saanut kasvaa vinoon

Linnoituskirkko kylän aukiolta

Vanhaa ja uutta aikaa: kärryissä puukuorma ja kävelevällä miehellä känny korvalla

Bussia takaisin Brasoviin odotellessa tien toisella puolella vanha majatalo ja viereisen talon savupiipun päällä haikaran pesä

Kaupunkiin päästyä transylvanialainen perunakeitto

Tihkusateinen iltapäivä. Tampa-vuoren huippua ei näy. Menimme vanhassa kaupungintalossa olevaan museoon.

Illansuussa ennen asunnolle paluuta läheisessä Millenium-ravintolassa annos kananmksaa.

Keskiviikkona 22. lokakuuta suunnittelimme menemistä Tampa-vuoren huipulle.

Terassimme kasveja, keittiön ikkuna takana

Matkalla keskustaan poikkesimme torilla

ja ostimme saksanpähkinöitä

Jotta jaksaisimme nousta Tampa-vuorelle, kävimme syömässä pientä

Pieni oli tällä kertaa Tripe soup, eli keitto, missä on pieniä paloja lehmän pötsistä, hapankermma ja mausteita.
Niin hyvää, että antaisin 9,5 pinnaa.

Vaimolla täytettyjä herkkusieniä ja kaalisalaatti

Ylämäkeen kiivetessä parkissa oli tälläinen peli, Honda S 2000

Vanhaa kaupungin muuria

Loppumatka noustiin kabiinihissillä, johon mahtui 20 henkilöä, ylätasanteen korkeus merenpinnasta 960 m.

Keskusaukio huipulta kuvattuna

Vuoren huipulla lukee kaupungin nimi. Tässä rohkea tyttö kiivennyt B-kirjaimen taakse kaverien kuvanottoa varten. Alapuolella jyrkkä vuorenrinne.

Meidän asunto oli kuvan oikeassa laidassa kuvan keskellä. Yläkerran ikkunasta näkyi Brasov-kirjaimet vuoren huipulla.

V-kirjaimen vieressä oli näköalatasanne. Tässä nuoret tekemässä Romanian lippua: pojan sininen takki, tytön keltainen takki ja takana pojan punaiset housut. Kuvaaja vuoren rinteellä katseiden suunnassa.

Minä välillä kuvassa

Musta kirkko

Pääsin kaiteen viereen

Näitä eläimiä voi tulla polulla vastaan,

meitä vastaan tuli hääpari matkalla näköalatasanteelle.

Sitten takaisin hissiin ja alas

Sitten lähdimme etsimään kaupungin kapeinta katua, Strada Foria.

Sen uskotaan olevan yksi Euroopan kapeimmista kaduista.

Sen leveys vaihtelee 111 ja 135 cm:n välillä ja sen pituus on 80 m.

Kuva keskusaukiolta hissille, toinen kori menee ylös ja toinen alas.

Illalla kävimme syömässä Ravintola Sergianassa

Söin alkuruuaksi taas pötsikeittoa ja pääruuaksi lammaspataa, jossa oli polentan seassa juustoa. Vaimolla lettua missä sisällä kanaa, kastikkeena paprikakastike ja smetana. Kaikki ruuat oli hyviä. 

Tiistaina 21. lokakuuta suunnittelimme käyntiä  Draculan linnassa, tai paremmin sanoen Branin linnassa.

Kävelimme kaupungin oman linnan ohi kohti Livadan linja-auto pysäkkiä, josta lähtisi bussi linja-auto asema 2:lle, aj sieltä lähtisi bussi Branin kylään.

Livadan pysäkiltä kuva

Linna kadulta kuvattuna

Draculan linna on kuulemma myynnissä ja jo senkin takia päätimme katsastaa myyntikohteen:

http://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/kuvat-draculan-linna-myynnissa/3379370

 

Pelästyitkö ? No, me emme vaan päätimme katsastaa linnan, josko sielä voisi asua

Nousu linnaan. Autolle ei ylhäällä ole kääntymispaikkaa. Mönkijällä kyllä onnistuisi. Me kuitenkin kävelimme.

Muitakin oli katsastamassa linnaa, osa maapallon toiselta puolen

Kilpailevat ostajat seuraavat vaimon nousua ovelle.

Vartijoiden tupa portaiden yläpäässä

Aikaisempia linnanhaltijoita vasemmalta alkaen: Ludovic I de Anjou, Unkarin kuningas 1342-1382, sitten
Sigismund Luxemburgilainen, Unkarin kuningas 1387-1437, hän oli myös Rooman- Saksan keisari 1433-1437, sitten Mircea cel Batran, joka oli Romanian Voivodi, sitten Johan Hunniad, joka oli Unkarin kuningaskunnan hallitsija, sitten Gabriel Bethlen 1446-1452. Hän oli Transylvanian prinssi. Oikenpuoleisin oli Gheorge Rakoczi, joka myös oli Transylvanian prinssi 1648-1660.

Linna on rakennettu 1382 ja siellä on monia hienoja takkoja, jotka kiinnostivat, koska olen itse muurannut yhden takan.

Salainen käytävä ylöspäin

Salaisista portaista päästiin yksityistiloihin, kuten kirjastoon

On karhulla päässeet kynnet pitkiksi

Vuodesta 1920 linna oli kuningatar Marien koti. Kommunistiaikana linna takavarikoitiin valtiolle, mutta vuonna 2006 se palautettiin oikealle omistajalle. Nykyään linnan omistaa Amerikassa asuva kuningattaren lapsenlapsi.

Matkakumppanini

ja itse blogin kirjoittaja

Sillointällöin pitää myös ottaa selfiet

Mahtava kaappi

Tämäntyylistä mattoa olemme etsineet saunamökille 

Kirjoituspöytä

Alapuolinen maisema yhdestä linnan ikkunasta

Senaikainen kidutustuoli oli täynnä teräviä puutappeja, jalkojen kohdalla vielä kiristysmahdollisuus.

Linnan sisäpiha

Pelottava mies, eikö ?

Bussilla sitten takaisin kaupunkiin ja syömään.

Keskiaikainen portti kaupunkiin