Heinäkuun 26. lähdimme Mikkeliin ja  tutustuimme Kenkäveroon ja itse kaupukiin.

Antin ja Maipin häiden juhlapaikka

Talon ja järven välissä puutarha

Ruiskaunokkeja

Seuraavana päivänä lähdimme Kangasniemelle Maipin vanhempien asunnolle, josta lähdimme heidän kesämökille, jonne Antti, Maippi ja lapset tulivat hetken päästä.

Kattokaa

Paluumatkalla Gdanskista Turun kautta Ähtäriin 13.07. poikkesimme Valkeakoskella Visavuoreen, missä on kuvanveistäjä Emil Wikströmin taiteilijakoti ja ateljee.

Ateljee

Taiteilijan koti

Vaka vanha Väinämöinen ...

ja sitten lopuksi Karhuun 

Heinäkuun 9. lähdimme Turkuun, jossa yövyimme Katrin remontoidussa asunnossa. Aamulla sitten lentokentälle, josta Wizz Air kuljetti meidät Gdanskiin. Gdansk on kolmas kaupunki missä olemme
Puolassa käyneet. Vuonna 2008 Krakovassa ja 2012 Varsovassa. Molempia kaupunkeja voi suositella.
Hotellihuoneen saatuamme lähdimme etsimään ruokapaikkaa ja joelle tultuamme meitä kohtasi tämä näky:

Merirosvolaiva turistien kuljetukseen läheisee Sopotin kaupunkiin.

No menimme ravintolaan, josta saatoimme ihailla laivojen liikennettä joella ja samalla nauttia puolalaisista herkuista:

Piirakoita erilaisilla täytteillä, kyytipoikana tietenkin puolalainen votka

Pääruokana ankkaa :-) oli todella hyvää

Kävelimme sitten joen vartta ja ihastelimme vanhoja rakennuksia, jotka oli rakennettu sodan jälkeen uudestaan. Muutenkin Puolassa tuntuu olevan erilainen näkemys vanhoista rakennuksista ja niiden säilyttämisestä (toisin kuin Suomessa)

Gdansk on vanha kaupunki, joka on perustettu vähän ennen vuotta 1000. Se on ollut saksalaistenkin hallussa vapaakaupunkina nimellä Danzig ja toinen maailmansota alkoi osaksi erimielisyyksistä kaupungin hallinnasta. Tänä päivänä kaupungin asukasluku on n. 500 000 ja esikaupunkien kanssa n. miljoona.

Vanha nostokurki, jolla laivoja on lastattu

Merirosvolaivan keula illalla

Seuraavana päivänä lähdimme junalla Oliwaan, jossa oli hieno puisto ja kirkko, jossa on isot ja komiasti soivat urut.

Yställinen kaupunkilainen opasti meidät puistoon

Oliwan kirkko

ja urut, jotka soivat mahtavasti

Oliwasta jatkoimme bussilla Sopottiin. Matka kesti n. puoli tuntia. Perillä oli paljon puolalaisia turisteja, joiden joukkoon me sitten yhtenä harvoista ulkomaalaisista sekoituimme. Sopothan oli aiemmin kuuluisa laulujuhlistaan. Tänä päivänä taitaa yli 30 km pitkä hiekkaranta vetää eniten ihmisiä auringonottoon.

Pitkällä ja leveällä laiturilla oli sitten kaikenlaista toimintaa katusoittajista ja turistien kumivenajeluihin saakka. Veneissä tietenkin kaksi suurinta perämoottoria 150 hv - 200 hv.

Laiturin päästä lähdimme sitten takaisin Gdanskiin. Yllättävän kaukana merestä kaupunki on. Matkalla oli isoja laivatelakoita ja fosforilannoitetehdas, jonka päästöt Itä-mereen suomalainen tutkija paljasti.

Gdanskissa on vanhoissa rakennuksissa mielenkiintoisia yksityiskohtia

Ulkoportaiden vieressä

Sadevesien syksytorvi

Yksi kaupungin kuuluisimmista nähtävyyksistä on maailman suurin tiilestä rakennettu katetdraali. Sen tekeminen aloitettiin vuonna 1343 ja se valmistui 1502. Pituutta sillä on 105,5 m ja sinne mahtuu 25 000 ihmistä.

Kalenterikello

Taiteilijan näkemys viimeisestä tuomiosta

3 yötä kaupungissa ja sitten takaisin lentokoneella Turkuun

Kesäkuun 29. päivä teimme päiväretken Mänttään ja tutustuimme Serlachiuksen Gösta-taidemuseoon, joka on yhtiön entisessä pääkonttorissa. Alakerrassa oli mielenkiintoinen Paperi-perkele-näyttely, joka kertoi tehtaan synnystä ja Serlachiuksen perheestä.

Tuon näyttelyn jälkeen tutustimme Gösta-museon tiloihin. Talo rakennettiin Gösta Serlachiuksen kodiksi ja edustuskäyttöön 1935.

Näkymä talon terassilta järvelle

Museon laajennus valmisuu kesäkuussa 2014, kokonaispinta-ala sillä on 5700 m2 ja kustannusarvio 19 milj. Suunnittelukilpailun voitti espanjalainen arkkitehtitoimisto. Museosta lähdimme sitten keskustaan.
Tehtaan vieressä on Pekilo niminen rakennus, jossa järjestetään Mäntän kuvataideviikot. Tässä muutama sisäkuva:

Kuva on oikeinpäin :-)

Kesäkuun 8. päivä lähdimme juhlimaan Rosen valmistumista lähihoitajaksi.

Moottorialus Ukolla teimme risteilyn Kuopion vesillä. Mukana oli meidän lisäksi Antin perhe, Katri, Chandi ja Jorma sekä Ayanti ja tietenkin päivänsankarin avopuoliso Eero.

Äidit





 ja Katri

Mitä mielessä ?

Kesäkuussa rodojen kukintaaikaan lähdimme Elimäelle Mustilan arboretumiin eli puulajipuistoon.
Arboretum on suomen vanhin ja suurin. Ensimmäiset istutukset tehtiin 1902 ja puiston koko on 120 hehtaaria.

Oppaamme metsässä atsaleojen takana

 

Atsaleat kuuluvat Rhododendron sukuun, kuten suopursukin !

Serbian kuusia. Näitä kasvaa luontaisena Bosnian, Serbian ja Montenegron rajaseudulla 1000 - 1500 m:n korkeudessa.

Douglaskuusen korkeutta katsellaan. Mustilassa puut ovat 40 m korkeita, mutta Kalliovuorilla on jopa 100 m korkeita.

Mukaan auton perälle ostimme 2 atsaleaa, jotka istutimme Pikku Karhuun menevän polun varrelle.
Ostettaessa niissä oli valkeat kukat, joissa oli vähän keltaista. Toivottavasti kestävät talven yli.

Viimeinen viikko Andaluciassa alkanut 22.04. 2013. Tuttujen ja mukavien paikkojen "hyvästely" Cadizissa alkoi. 23.04. kävimme tuliaisostoksilla El Corte Ingles-tavaratalossa. Ruokaosastolta ostimme illaksi kuvan taskuravun, paino 600 g, sille salsakastiketta ja valkoviiniä.

Seuraavana päivänä päätimme käydä läheisessä El Puerto de Santa Mariassa katamaraanilla.
Kerkesimme justiin opastetulle vierailulle Osbornen Bodegaan.

Oppaamme, itsekin Osbornen sukua, selitti kuinka viinitalo perustettiin vuonna 1772.
Paljon emme hänen espanjankielisestä selostuksesta ymmärtäneet, koska hän puhui nopeasti ja paikallismurteella.

Mutta kiva oli kierroksen jälkeen tutustua pöydän antimiin: Manzanillaa, Finoa, Sherry Olorosoa ja Sherry Creamiä ja tietenkin Brandy Magnoa. Palanpainikkeena oli oliivia, perunalastuja ja kuivaleipää, jonka päälle sai panna heidän kinkkupateeta. Kerroimme olevamme Suomesta, mitä muut tietysti ihmettelivät, oli mukana myös nuoripari San Fransiscosta ja perhe Baskimaasta, muut olivat sitten espanjalaisia.

Osborne tuotaa myös kinkkuja (Jamon Iberico), tuotemerkillä Cinco Jotas eli 5J.

Kuvan laukussa oli kinkku, ja laukku maksoi 390 €.

Kauppaan jäi laukku monestakin syystä, nykyisin lentokoneeseen saa ruumaan laittaa vain yhden laukun/matkustaja ja painoa saa olla laukulla vain 23 kg. Käsimatkatavaroita vain 1 ja 8 kg/matkustaja. Meillä oli tavaraa kertynyt liikaakin ja niinpä alkuviikosta laitoimme 10 kg tulemaan postissa. Virkailija otti 57 € ja sanoi, että lentokentällä olisivat ottaneet ylipainosta 3 kertaa enemmän.
Kaupasta ostimme sitten matkamuistoksi Carlos I-pullon ja 2 manzanilla lasia :-)

Seuraavana päivänä kävimme suosikkibaariksi tulleessa Nonossa (jota espanjan opettajani Jose Manuel suositteli) syömässä päivällä ja illalla Rayuelassa. Omistaja antoi meille muistoksi pienen kupin ja lähtiessä halasin vielä häntä ja kiitin mainiosta ruuasta, joka oli raakaa tonnikalaa japanilaistyylisesti tehtynä.

Perjantaina 26.04. luovutimme sitten asuntomme sen vuokranneelle Amelialle ja junamme lähti 13:30 ja kuudelta olimme sitten Madridissa, jossa yövyimme lähellä lentokenttää.
Illalla söimme vielä sushia hotelin ravintolassa ja sitten nukkumaan, koska aamulla oli herätys kuudelta ja laukkujen uudelleen pakkaus, jotta 23 kg/laukku ei ylittyisi.
Lento lähti 10:15 ja Helsinkiin saavuimme 15:10. Antti ja Arto olivat palaamassa Abu Dabista ja saaneet laukkunsa 10 min aikaisemmin ja Antin autolla sitten huristimme takaisin Ähtäriin. Lomareissumme pituudeksi tuli 11 viikkoa.

Nousu Madridista, takana lumihuippuisia vuoria