Keskiviikkona 19.02 lähdimme katamaraanilla Cadiziin. Täällä on yllättävän suuri vaihtelu nousu-ja laskuveden välillä, meillä Suomessa en ole havainnut, taitaa olla niin pieni.

Katamaraani saapuu El Puerton satamaan. Takana tehdas, joka tekee jäähilettä.

Veneitä jokivaressa matkallamme merelle

Sillan rakennus Cadizista lahden yli edistyy valitettavan hitaasti.

Saapuminen Cadizin satamaan, oikealla katedraalin kaksi kellotornia ja kaakeloitu keltainen kupoli

On uskomaatoman hienoa palata tähän kaupunkiin, mistä on niin paljon hienoja muistoja. Kaikki vanhat hienot paikat on nähtävä uudestaan ja todettava mitä on muuttunut vuodessa ja ennenkaikkea mitä uutta hyvää on tullut tilalle.

Tässä yhden uuden ravintolan, La Nueva Noveltyn rekvisiittaa. Ravintola on avattu viime vuoden marraskuussa ja tämänhetkinen sijoitus on n. sijalla 196, mitä hiukan ihmettelen. Söin Salmorejoa ja mielestäni se oli hyvää

Salmorejo con Mojama

Vähän syötyämme kävelimme Calle Nuevaa pitkin ja surullisena huomasimme, että Bar Joselito oli suljettu ja myytävänä. Sielä oli mukava tarjoilija ja gambas gabardinosia tuli syötyä usemmankin kerran ja turinoitua tarjoilijan kanssa lähinnä Espanjan nykymenosta. Vanhan asuntommekin Sagasta kadulla ulko-ovi ja hankala lukkokin oli vielä paikallaan. Noin 2,5 kuukautta lukkoa tuli rasattua ja joskus meni parikin minuuttia ennenkuin oven sai auki.

Sagasta kadulta kävelimme sitten yhteen mielipaikoistamme Ultramarino Bar El Veedoriin, jossa vanhat tutut kolme miestä palveli tiskin takaa enimmäkseen vanhoja kanta-asiakkaita, joskus siellä muutama turistikin kävi ihmettelemässä.

Paikan herkkuja olivat varmaankin erilaiset munakkaat, itse en kuitenkaan niitä maistanut vaan yleensä otin esim. riistapalan, chitzaronesia tai Jerezin munuaisia. Jokainen näistä maksoi alle 2 €.

Veedorin sherrylaatuja. Manzanillaa voin suositella ja jos joku haluaa ostaa hyvän sian kintun niin ylhäällä olevat ovat taatusti hyviä ja merkki oli siis 5J. (sanotaan finko hota)

Veedorista kävelimme toiselle puolen niemeä Palma kadulle. Ennenkin nähty transu päivysti kulmassa, ei siis pajon mikään muuttunut sillä kadulla.

Palma ja Lubet katujen ravintolassa söimme Merjan ja Jussin kanssa kalaa vuoden 2012 lokakuussa ja viime vuoden Pääsiäisen aikaan seurasimme Pääsiäiskulkuetta samalla paikalla.

Palma-kadulta suunnistimme lähellä olevan El Faro ravintolan baarin puolelle.

Tutut tarjoilijat olivat paikalla, nuorempi oli viime vuonna harjoittelijana ja hänellä oli aina hymy herkässä, vanhempi oli jo silloin väsynyt työhönsä.

Tapas-annos purjoa ja lohta

Munakoisoa ja hummusta, uskomattoman hyvää

Farosta menimme läheiselle Galetan rannalle.

Rannalta Guilla-baarin kautta Genoves- puistoon

Cafe cortadot juotu, näkymä rantakadulle

Genoves-puistoa

Puun päällä kulkeva köynnöskasvi

Puistikko Cadizin niemen koillispuolella, kaukana näkyy El Puerton kerrostaloja

Sitten laivarantaan ja katamariiniin. Lippu maksaa alle 3 € ! Matkalla näkyy silta työmaa

Silta ei ole vuodessa edistynyt juurikaan, kun vertaa vanhoihin kuviin. Rahalle on varmaankin ollut parempaa käyttöä.

Illalla kävimme syömässä läheisessä meksikolaisessa ravintolasssa fahiitasia kanan kanssa. Päivän kävelyt ylittyi 23 % :-)

San Marcosin linnoituksen käynnin jälkeen otimme suunnan kohti Puerto Sherryn kaupunginosaa.
Matka asunnosta sinne oli navigaattorin mukaan 5,1 km. Kiersimme rantatietä pitkin ja saavuimme paikkaan missä oli venesatama, toinen toistaan hienompia purjeveneitä ja tietenkin purjehtijoille klubeja. Purjehdussesonki vaan ei ollut parhaimillaan taisi olla liian kylmää merellä, koska sataman viereisen hotellin parvekkeella yksi harvoista otti aurinkoa.

Pyörätien varrella oli pensaita, joissa oli valtavasti pieniä valkoisia kukkia

Kaksi kalastajaa pitkien vapojen kanssa

Matkalla takaisin kohti keskustaa

Rantakasvi oli paksulehtinen ja aloitteli kukkimista

Matkanvarrelle tuli härkätaisteluareena

Päivä oli pitkä ja jalkoja rasittava, päivän kuntoilutavoite ylittyikin 176 % (Polarin loop-ranneke)

18.02. tiistai ja taas menimme Bar Manoloon syömään/juomaan samanlaisen aamupalan. Meidät tunnetaan jo :-) Paikan isäntä tarjoaa istumapaikkaa sisältä ja mikäs siinä...
Kun kahvit oli juotu ja sämpylän puolikas syöty lähdimme katua eteenpäin ja päädyimme taas San Marcosin aukiolle ja kas kummaa nyt oli linnoituksen portti auki. Tiistaina on vielä vapaa pääsy sinne. Odoteltuamme noin 10 min. saapui opasharjoittelija Portugalista ja mukava oli huomata, että tunnisti tytön kotimaan puheen nuotista.

900-luvulta on arkkitehtuurissa maurien vaikutteita, kuten pilarien ja oviaukkojen muodot. Vasta 1260 espanjalaiset saivat valloitettua kaupungin takaisin.

Linnoituksen muurin kohta, jossa oli nähtävänä kuulien jälkiä, kun ihmisiä oli teloitettu.

Linnoituksen tiloista löytyi vielä Caballero-Bodegan Finotynnyreitä

Mukava yllätys oli, että pääsimme maistamaan Caballero bodegan tuotteita, ensin lasin pohjalle Finoa, sitten Olorosoa, sitten Amontilladoa, sit lopuksi Creamiä

Eniten pidin Finosta, koska se on kaikista kuivinta ja sopii ruuan kanssa vaihtoehtona valkoviinille. Kuvassa finoa

Tässä vielä kuva haikarasta linnoituksen portin yläpuoleella, vahtihommissa varmaankin. Kun puoliso ilmaantui pesälle alkoi kova keskustelu klak klak klak monta kertaa nokka aukomalla ja sulkemalla, joskus on paljon kerrottavaa

Kun ostokset oli saatu kaappeihin ja huilattu vähän oli aika suunnitella lounaspaikkaa. Ajattelimme mennä lähellä olevaan Floresiin, jonka baaritiskillä olimme viime kerralla syömässa tapaksia. Nyt vain itse ravintolan annokset vaikuttivat kalliilta, noin 20 €, joten kävelimme eteenpäin ja huomasimme baarin Bar Casa Paco Ceballos, jossa emme koskaan ole käyneet. Paikka on aika pieni sisältä, mutta ulkona oli pöytiä riittämiin.
Paikka oli todellinen yllätys posittiivisessa mielessä:

Pavia de Merluza, 9,5 pojoa. Turskaa ja ohut taikinakuori

Calamares en su tinta, mustekalaa omassa musteessaan ja riisiä, 10-

Päivän lounasannos, Tagarninas, villiyrttiä ja munaa, 9-

Seinäkaakeliteos

Toinen seinäkaakeliteos, Bar Casa Paco Ceballos

Seuraavana päivänä eli 17.02 lähdimme aamupalalle Bar Manoloon, joka vaikutti paikalta missä paikalliset käyvät ja lisäksi se on lähellä asuntoamme. Otimme meille tyypillisen aamupalan eli
minä cafe cortadon, kaverini cafe con lechen ja sitten yhden pan tostado con tomate y aceite de oliva, jonka sitten söimme puoliksi:

Mukava paikka, jota voin suositella. Aamupalamme maksoi yhteensä 3 € ! Baarista kävelimme sitten informaatiotoimistolle kyselemään mitä kaupungissa on nähtävää ja onko erikoistapahtumia. Toimisto on San Marcosin linnoituksen aukiolla.

San Marcosin linnoitus

Kolumbus kävi kaupungissa 1480 suunnittelemassa ja saamassa rohkaisua retkelleen Atlantin yli ja tapasi mm. kapteeni Juan de la Cosan, joka toimi myöhemmin Santa Maria laivan kapteenina ja piirsi vuonna 1500 ensimmäisen maailman kartan, jossa näkyy sekä pohjois- että eteläamerikka.

</

Espanja kartan alalaidassa, Suomea vaikea löytää :-)

San Marcosin linnoitukselta jatkoimme matkaa ja löysimme Bodega Grantin, jonka baarissa nautimme lasilliset Finoa eli kuivaa sherryä.

 

Meidän lasilliset tulossa Fino Valerosoa

Juotuamme lasilliset menimmme tutustumaan bodegan tynnyreihin ja pitihän sitä sitten saada myös mukaan oma pullollinen eli 2 litraa ja pullon kanssa 8 €.

Sitten asuntoa kohti kävelemään ja matkalla poikkesimme supermarket Merkadonaan. Mukaan tuli mm. Torresin 10 brandiä 38% ja 11 €/0,7 L sekä Cunen punaviiniä 6 €.

Ostimme lisäksi hedelmiä, juustoja, kuivaleipää, jogurttia ja membrilloa, kaikki halpaa :-), sitten asunnolle ja tavarat kaappeihin ja kylmään.

Kuvia asunnostamme:

Keittiö ja asunnon ovi portaikkoon

Olohuone ja ruokapöytä

Suihku

Työhuone, jossa toinen sänky seinällä

Tästä osoitteesta löytyy lisää kuvia asunnosta ja hintatieto:

https://www.airbnb.fi/rooms/622016?checkin=16.02.2014&checkout=01.03.2014&guests=2&s=trMX

Syksyllä varasimme hyvissä ajoin matkan Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan. Joulukuussa tilanne siellä vaan muuttui levottomammaksi mielenosoitusten vuoksi. Meillä oli huoneisto varattuna Maidan aukion laidalta. Matkakumppanini sanoi, että tilanne voi hyvinkin vielä selvitä ennen helmikuun viikkoa 9.
Aloitin venäjän kielenkin opiskelun tämän vuoden tammikuun alussa 35 vuoden vuoden jälkeen.
Opettajakin oli sama Tuula.
Tammikuun viimeisellä viikolla päätimme kuitenkin luopua Kiovan matkasta ja järkkäsimme nopeasti vaihtoehtoisen matkan tutuille seuduille Espanjan Andalusiaan.
Kun vaimo sai vielä järjestettyä viikon 8 vapaaksi niin lomasta tuli 2 viikkoa.

Tällä kertaa vuokrasimme asunnon El Puerto de Santa Mariasta, joka on rannikolla n. 40 km Cadizista tietä pitkin ja Cadizista näkyy kaupunki lahden toisella puolen noin 10 km:n päässä. 

Kuvassa El Puerto de Santa Maria on n. 1cm koilliseen Cadizin kaupungista.  Kuvan muita yleisesti tuttuja paikkoja ovat Gibraltar ja Jerez, jossa on F1-rata ja siis formuloiden talvitestipaikka.

El Puerton asukasluku on n. 90 000, joista n. 50 000 asuu keskustassa ja loput maaseudulla. El Puerto tunnetaan ehkä parhaiten satamakaupunkina mistä Kolumbus lähti toiselle matkalleen Amerikkaan.

Taitaa olla kuudes kerta kun olemme kaupungissa. Ensimmäisellä kerralla olimme yhden yön Los Cantaros hotellissa ja sen jälkeen olemme vuokranneet asunnon Cadizista ja käyneet sitten päiväretkillä katamaraanilla kaupungissa ja aina olemme käyneet Romerijossa syömässä meren herkkuja.

Matka tänne meni seuraavasti:
Lento saapui Madridiin 23:25. Otimme taksin lentokenttähotelliin Nuevo Boston ja hyvän aamupalan
jälkeen taksilla Madridin Atocha rautatieasemalle. Huippunopea AVE- juna lähti tasan 12:00.

Atocha-aseman ala- aulaa

Kilpikonnia Atochan aseman palmujen alla

AVE-junan veturi

Lämpötila oli silloin Madrissa + 10 ja junan saapuessa Sevillaan klo 14:30 + 17 astetta. Lippu maksoi 66,15. Sevillassa oli junan vaihto normaaliin junaan, joka lähti 15 minuutin päästä. Perillä El Puertossa olimme 16:01.
Asemalta oli 10 minuutin kävely Luja-kadun asunnolle. Inma kuuli matkalaukkujen pyörien jyrinän ja tuli meitä vastaan kadulla. Sitten raahasimme laukut portaikkoa pitkin kolmanteen kerrokseen.

Näkymä terassiltamme, Luja-katu ja kaarisilta Guadalute-joen yli. Valkoiset kasat joen toisella puolella ovat merisuolaa, jota saadaan kun merivettä kuivatetaan isoissa lammikoissa

Kello kuuden aikoihin menimme sitten syömään Romerijo-ravintolaan simpukoita ja rapuja: Tilasimme pöytään kampasimpukka-annoksen, mustekalaa ja Rose-viiniä ja sitten lähdin ostoksille viereiselle tiskille, josta tilasin kuningasravun jalan ja taskuravun

Cangrejo Rey eli kuningasrapu Norjasta, kilohinta 78 €/kg

Taskurapu eli Buey de mar 28 €/kg, hummeri eli Bogavante 58 €/kg

Tässä rapu sitten pöydässä, lisäksi pyysin vaalean punaista majoneesia