Kunnantaloon tutustumisen jälkeen kiertelimme kaupunkia ja etsimme matkakumppanini pyynnöstä paperikaupan Papelote. Matkan varrelle sattui mm. Restaurant Svejk:

Vanhempi väki ainakin tuntee Jaroslav Hasekin kirjan Kunnon sotamies Svejkin seikkailuista ensimmäisessä maailmansodassa

Mustavalko TV:n aikaan siitä oli telkkarissa myös sarja. Muistan miten paljon Svejkin kommellukset naurattivat. Harvoin on saanut nauraa niin paljon, että meinasi sohvalta pudota ja taisin pudotakin.

Olut ja pretzel piti kuitenkin paikassa nauttia

Tuli matkan varrelle tälläinenkin olut museo. Emme kuitenkaan käyneet, kun Pilsner Urquellin museossa tuli käytyä.

                                   Kaarlen siltaa yläjuoksulta päin kuvattuna

Löytyihäin se paperikauppakin, vaan ei se ollut sentyylinen mitä matkakumppanini luuli.
Ostin kuitenkin kolmannen muistikirjan matkablogini tekoa varten ja keltaisen värikynän.
Sitten etsimme ruokapaikkaa ja läheltä löytyi sattumalta U Fleku, joka oli sotamies Svejkin mielikapakka.

U Flekun kello, huomatkaa kultainen karhu

Emme kuitenkaan menneet, sillä paikka vaikutti niin täydeltä kuin Turusen pyssy. Samalla kadulla oli toinenkin ravintola, jonne mahduimme hyvin sisälle.

Tilasimme yhteiseksi ruuaksi puolikkaan ankkaa, peruna- ja leipäknöödelillä sekä hapankaalilla, aika hyvää

Sitten nokka kohti yleisiä kulkuvälineitä, ensin metrolla ja loppumatka bussilla Konevovan ja Dometlickan risteykseen saakka.