Torstaina 20.02 kävelimme linja-auto pysäkille ja menimme Sanlucariin menevään bussiin.
Sanlucar on n. 22 km pohjoiseen El Puertosta meren rannalla ja Guadalquivir- joen etelärannalla ja kaupunkia vastapäätä joen  toisella rannalla on kuuluisa Doñana-kansallispuisto, missä monet Suomenkin lintulajit talvehtivat.
Sanlucarissa on n. 68 000 asukasta ja monta bodegaa, jotka valmistavat Manzanilla-nimistä kuivaa sherryä.
Manzanilla ja Fino ovat mielestäni samanlaisia. Molemmat valmistetaan Palomino-rypäleestä.
Ero on vaan nimissä, samallalailla kuin shampanjalla ja kuohuviinillä. Vain Sanlucarissa valmistettua sherryä saa kutsua Manzanilla nimellä. El Puertossa, Cadizissa ja Jerezissä sherryn nimi on siis Fino.

Katsokaa vanhempi teksti 22.3.2013, siinä on lisää Manzanillasta ja laulu Manzanillasta vuodelta 1963. Teksti alkaa Espanjan kielen ....

Matkan tarkoitus oli tutustua vanhoihin tuttuihin paikkoihin, erikoisesti  Ravintola Casa Baldinoon.
Ravintolassa on tiskin takana useimmiten 8 miestä, jotka palvelevat asiakkaita. Tiskillä käydään tekemässä tilaus annoksista ja juomista ja sitten kun annos ilmestyy tiskin päälle se käydään itse
hakemassa. Yksi tarjoilija kerää likaiset astiat pois. Ruoka on halpaa ja hyvää 2-10 €/annos.

Tulimme hyvissä ajoin niin pääsimme sisällä olevaan pöytään, puolen tunnin päästä sisällä on kova rysis ihmisten tilatessa ruokia

Ensimmäinen tilaus Salmorejoa (laitan vielä kotona, niin halukkaat saavat maistaa), mustekalaa ja munakoiso rullia, joiden sisällä oli katkarapu ja juomat, 2 lasillista Manzanillaa.

Salmorejo

Mustekalaa, Pulpu a la gallega

Munakoisorullat

Kun nuo oli syöty niin ei muuta kuin lisää hyvää hakemaan. Toinen annos Salmorejoa ja merenelävistä tehtyjä pullia.

Albondigas de mariscos

Lopuksi otimme katkarapu leipiä, kokonaisia pieniä katkarapuja kuorineen ja sidonta-aineessa ainakin kanamunaa. Pikkuisen rasvasia, mutta hyviä. Tämä lysti maksoi vain 27,30 € ja juomiakin oli enemmän

Tortellitas de camarones, lasissa Manzanillaa

kuin 2 lasia.