Espanjankielen kurssi päättyi perjantaina 15.03, takana 40 tuntia ja paljon on opittu ja paljon on vielä oppimatta, kuitekin kurssin paras :-)

Lauantaina lähdimme tutustumaan maailman ainoaan paikkaan, missä tuotetaan Manzanilla nimistä viiniä. Paikka on nimeltään Sanlucar de Barrameda ja sijaitsee siis Andaluciassa noin 45 km:n päässä Cadizista pohjoisseen ja Atlantin rannalla samoinkuin Guadalquivir joen suulla. Manzanilla on sukua fino-tyyppiselle sherylle, jota tuotetaan sisämaassa Jerez de la Fonteran alueella.
Väriltään se on vaaleankeltaista ja vahvuudeltaan 15 tilav.%. Sen paras tarjoilulömpötila on 7 - 10 astetta.

Manzanilla-pullo " La Gitana", tietokoneella kuva Manzanillan valmistus tai paremminkin sekoitustynnyreistä.

Manzanillan säilyvyys on vain vuosi pullotuksesta ja kun pullon avaa se alkaa välittömästi huonontua. Pullo kannattaisi juoda viikon aikana avauksesta. Parhaiten tunnettuja merkkejä ovat : La Quita, La Gitana, La Ina, Lustau, La Goya, Solear ja La Cigarrera. Suotakoon minulle anteeksi, jos jonkun mielimerkki unohtui :-)

Minun ikäpolveni ja vanhemmat varmaankin muistavat Marion Rungin laulun Manzanillasta:
http://www.youtube.com/watch?v=JpG3oNH-5gI

Harva varmaan siihen aikaan tiesi mitä Manzanilla on ja taitaa niin olla tänä päivänäkin.

Vierailimme La Cigarreran bodegassa ja Nieves selvitti meille miten Manzanillaa tehdään

500 L:n tynnyreitä yleisimmin kolme kerrosta päällekäin. Musta väri pylväissä on haitunutta alkoholia.

Manzanillan valmistamiseen käytetään Palomino-rypälettä. Tällä viinitalolla ei ole omia rypäletarhoja, vaan viinin käytää rypäleiden viljelijät tai erilliset osuuskunnat, joilta saadaan n. 11 %:sta valkoviiniä. Bodegoissa viiniä sekoitetaan tynnyreistä toiseen.

Esimerkki viinin pinnalle muodostuvasta hiivakerroksesta (flor = kukka), tynnyrissä lasiset päädyt

Kypsytys tapahtuu spontaanisti syntyvän hiivakerroksen alla. Flor eristää myös viinin tynnyriin jätetystä ilmasta ja vaikuttaa myös kehittyviin aromeihin. Tynnyrit ovat maapohjalla ja ainoastaan käytävät ovat betonista. Näin saadaan bodegassa säilymään sopiva kosteus ja viileys. Ikkunat ovat aina auki, edessä on vain luonnonkuiduista tehty rullaverho, ikkunoitten kautta pääsee suolainen meri-ilma vaikuttamaan aromeihin.
Aika erikoista oli myös että, hämähäkkejä suositaan bodegoissa, jotta ne söisivät tynnyrien laudoista
tykkääviä pikkuumatoja.
Tynnyrit on valmistettu amerikkalaisesta tammesta, ja maksavat n. 400 €/kpl.
Alimmassa tynnyrikerroksessa on vanhin Manzanilla, jota otetaan pullotukseen n. 15-20 % tynnyrin tilavuudesta. Poistunut viini korvataan 2-kerroksen viinillä ja 2-kerrokseen lisätään taas seuraavan kerroksen eli normaalisti ylimmän kerroksen viiniä, jolloin ylimpään voidaan lisätä tuoretta nuorta viiniä. Näin kierto jatkuu ja Manzanillan ikä on normaalisti 3-4 vuotta.

Eri sherrylaadut pikkutynnyreissä, joista opastuskierroksen päätteeksi sai maistaa haluamiaan laatuja
Manzanilla en rama on suodattamatonta  ja siis kuivaa sitten seuraava makempi sherrylaatu on Amontillado, sitten Oloroso, Cream, Moscatel ja makein on Pedro Ximenez, joka maistuu rusinoilta ja on tosi makeaa jopa 500 g/L.

Tässä haluamiamme maistelu laatuja: vasemmalla Manzanilla en rama, keskellä Olorosoa ja oikealla Cream

Lopuksi oma mielipiteeni: Manzanilla sopii rapujen kanssa nautittavaksi (opettajani Jose Manuel sanoi, että sitä voi huoletta juoda sillä pää ei tule siitä kipeäksi, koska siinä ei ole lisättyjä kemikaaleja, joita makempiin laatuihin on lisätty kuljetuskestävyyden ja säilyvyyden parantamiseksi).
Englantiin viedään aika paljon sherryä ja myös monet bodegat on englantilaisten omistuksessa nykyään.
Cream sopii hedelmien ja juustojen kanssa ja Pedro Ximenez jäätelön kanssa, mutta vain pieni lasillinen 4-5 cl, koska se on niin makeaa.

Lisäksi tässä vielä yksi resepti ilahduttamaan kesäiltoja (nimi on Rebujito):
      1 osa  Manzanillaa
      2 osaa Spriteä tai vastaavaa
       jääpaloja ja tuoretta minttua