Lokakuun 24. päivän aamulla lähdimme junalla Itävallan Grazista kohti Slovakian Bratislavaa.

Junassa Grazin asemalla valmiina lähtöön

Itävallan junia

Pilvet alhaalla Grazin ja Wienin välillä

Slovakialainen kylä

Asuintalomme, kulmahuoneisto pohjakerroksessa Presidentinlinnan vieressä

Näkymä olohuoneen ikkunasta Presidentinlinnaan

Pirjo keittiössä, portaat vievät makuuparvelle. Portaiden alla kaakeloitu sähkölämmityssysteemi.

Presidentinlinna

Suihkulähde Presidentinlinnan aukiolla

Bratislavan linna

Mikaelin portti Vanhassakaupungissa

Vanhankaupungin aukio, takana vanha kaupungintalo

Penkki Vanhankaupungin aukiolla

Vanhan Kaupungintalon sisäpiha

Devinin linna

Matkustajaliikennettä Devinin linnan alapuolella Tonavalla

Sisäänkäynti linna-alueelle

Devinin linna on 9 km:n päässä Bratislavan keskustasta. Se on korkean mäen päällä Tonavan ja Morava-joen risteyksessä.

Vasemmassa laidassa aiemmin kuvattu vartiotorni

Vuonna 1809 Napoleonin joukot räjäyttivät linnan

Illansuussa palasimme takaisin keskustaan ja tutustuimme kaupungin ravintolapanimoon.

Tsekkiläisen Destilan tekemä laitteisto

Tilasin kermaisen valkosipulikeiton "Bosniak"  4,9 € ja

Pilsner-tyyppistä olutta sekä

Wiener Snitzelin 9,90 €

Keitto oli hyvää ja

leikekin oli hyvää

Kaksi päivää Bratislavassa tuntui lyhkäseltä, koska paljon jäi vielä näkemättä. Ehkä palaamme vielä.

Torstai 22. lokakuuta ja viides päivä Zagrebissa. Päivän suunnitelma käydä hautausmaalla. Raitsikalla alkumatka ja sitten pitkä kävely ylämäkeen.

Franjo Tudmanin hauta. Hän oli Serbien ja kroaattien välisen itsenäisyyssodan jälkeisen tasavallan 1. presidentti.

Hienoja hautamuistomerkkejä oli paljon

Sitten alamäkikävely raitsikkapysäkille ja raitsikalla Ban Josip Jelacicin-aukiolle.

Josip Jelacic oli sotamarsalkka. Hän syntyi 1801 ja kuoli 1859. 

Unkarin kapinan, v. 1848, aikana hänen johdollaan Kroatia irrottautui Itävalta-Unkarista.

Illalla vähän matkalaukkujen pakkausta. Seuraavana päivänä lähtisimme bussilla Slovenian kautta Itävallan Graziin. Perjantaina 23. lokakuuta, kun olimme jättäneet matkalaukut linja-autoaseman säilytykseen lähdimme etsimään läheisintä ravintolaa.

Ravintola oli tämän valtavan kerrostalon pohjakerroksessa.

Linja-autolla matkasimme Slovenian Mariborin kautta Itävallan Graziin, jonne saavuimme illalla. Eniten pakolaisia näkyi rautatieasemaalla, jonne teimme tiedustelumatkan illalla ja ostimme hotellihuoneeseen iltapalaa.

Keskiviikkona 21. lokakuuta tutustuimme Mimara-museoon.

Auguste Renoir

Renoirin taulun toinen puoli

Edouard Manet, Omenat

Anthonis van Dyck, Maria Magdalena

Guillaume Costou

Museon jälkeen lähdimme kotikadullemme ja nousimme funicularilla yläkaupunkiin Gornji Gradiin.

Pyhän Markuksen kirkko

Katedraali

Pyhän Marian kullattu patsas katedraaliaukiolla

Zagrebiin saavuimme iltapäivällä 18. lokakuuta. Matkaan linja-autolla meni melkein 4 tuntia.
Asunto oli Josipa Eugenia Tomicalla lähellä funicularia.

Kotikatumme ja funicular-asema kadun päässä

Funicular-vaunu

Vaunu matkalla ylös. Samalla vierekkäisellä radalla vaunu tulee alas. Ylös pääsi kyllä portaitakin.

Asuntomme keittiö

Suihku

Illalla söimme ravintola Vinodolissa infrapunalämmittimien alla. Minulla oli sienikeittoa leivän sisällä.

 Pirjo söi pasta annoksen.

Seuraavana päivänä satoi ja menimme funicularilla ylös Särkyneiden suhteiden museoon.

Kuvassa on Galileon lämpömittari ja tarina, jonka taiwanilainen 20-vuotias tyttö on kertonut : hurja 6 kuukauden rakkaus + 4 - 10 kuukauden sydänsuru. Tytöllä oli kuusikohtainen vaatimuslista pojalle. Poika täytti kaikki vaatimukset ja sitten tuli tytön syntymäpäivä. Poika osti hänelle kuvassa olevan Galileon lämpömittarin, joka oli vielä huonosti pakattu. Tyttö ajatteli: what a fuck, onko tuo lahja sellainen, mitä 20-vuotias neitokainen haluaisi. Niinpä hän purki suhteen ja sen jälkeen hän ei ole enää tehnyt yhtäkään vaatimuslistaa. Tässä yksi kymmenistä esineistä ja tarinoista, mitä museossa on.

Museon jälkeen Bistro Amfora ja mustekaloja. Hyvää ja halpaa

Bistron edessä vihannestori ja taaempana Katedraalin tornit

Taidekäsityö museoon tutustumassa. Hieno juomamuki

ja lasimaalaus

Karhun metsästystä

Kannellinen kala

Kasvitieteelliseen puutarhaan menossa

Ruusut kukkivat vielä lokakuun 21. päivä

Lämmintä ja kosteaa oli lumpeiden huoneessa

Puu kalterien takana: Wollemia nobilis Australiasta. Puu on sukunsa ainoa elävä edustaja. Lajin ainoa tunnettu kasvupaikka on Wollemin kansallispuistossa Australiassa. Laji löytyi sattumalta vuonna 1994. Ennen löytymistään laji tunnettiin ainoastaan 65 miljoonan vuoden takaisista fossiileista. Puu kasvaa noin 40 metrin korkuiseksi. Lajin turvaamiseksi Australian valtio on lahjoittanut taimia eri maiden kasvitietteellisiin puutarhoihin. Helsinki on saanut yhden taimen lokakuussa 2007.

Mikä ihme on tuo vaaleankeltainen ison appelsiinin kokoinen möykky nurmikolla ??

Kansallisteatteri matkalla taidemuseoon