Viimeinen kokonainen päivä Pietarissa, oli vähän haikea olo. Sama vaiva on kyllä ollut vähän joka matkalla. Lähdimme aamulla 6.-linjan Novyi muzei taidemuseolle. Siellä oli dagestanilaisen Gerunovin näyttely.

Kuva museon ovelta 6.-linjan ja Srednyi Prospektin risteykseen

Tässä teos erilaisista kumisista osista

Yksyiskohta teoksesta, huom ! sukellusräpylät ja kalossit

Teoksen keskusta. Kukas siinä on ?

Rukousmatto

Lounas piirakkapaikka Stollessa 1.-linjalla. Kolme piirakanpalaa erilaisilla täytteillä, lohi-, kana- ja metsäsienistä ja jäniksestä tehty oli kolmas.

Shrednyi Prospektin alkupää saaren keskustaan päin

Illalla menimme sitten toisen kerran saarelta löytämäämme georgialaiseen Kuvshin ravintolaan, jonne varmaankin palaamme vielä joskus. Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin ja luovutimme avaimet vähän yli kymmenenen Giannelle. Matkalaukkujen kanssa sitten 6.-linjan taksitolpalle ja sieltä Suomen asemalle. Onneksi olimme tulleet ajoissa, koska juna tuli täyteen Suomeen menevistä venäläisistä. Juna lähti 11:25 ja matkan aikana luin Laila Hirvisaaren romaania Minä, Katariina. 12:20 oltiin Viipurissa ja 12:11 Lahdessa, Huom ! aikaero 2 tuntia.

Kuudes päivä Pietarissa ja päätimme lähteä Nevski Prospektille. Tarkoitus oli etsiä blinipaikka, jossa olimme olleet Katrin ja Oskun kanssa vuonna 2007, mutta paikalla oli nyt toinen liike. Kävimmme syömässa blinit ravintola Mariuksessa, mutta eihän ne olleet oikeita blinejä vaan lettuja, päällä oli kylmäsavulohta.
Itse teen parempia blinejä tattarijauhoista ja blinin päälle sipulia, smetanaa ja muikun mätiä.

Sitten palasimme takaisin Neskille ja matkakumppanini tahtoi lähteä kauppoihin ja minä taas Venäläiseen Museoon. Pienen sananvaihdon jälkeen sovimme, että tapaamme kolmen tunnin jälkeen Dom Knigin kirjakaupan kahvilassa. Kävelin sitten Nevskiä kilometrin verran Hotelli Europeiskajan ohi ja päädyin tutulle Taiteiden aukiolle.
Museo on vaan niin suosittu, että minun piti jonottaa tunnin ennenkuin pääsin portin sisäpuoleelle,
mutta kyllä kannatti :

Jonoa museoon, takana näkyy Kirkko veren päällä.

Tuon kirkon virallinen nimi on Kristuksen ylösnousemuksen katedraali. Nimi Kirkko veren päällä johtuu siitä, että täsmälleen tuolla paikalla tsaari Aleksanteri II murhattiin vuonna 1881. Kirkkoa rakennetiin 24 vuotta ja se valmistui 1907. Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen kirkko toimi perunakellarina ja sen kunnostaminen nykyiseen loistoon kesti melkein samat 24 vuotta. Vuodesta 1997 kirkko on toiminut museona.

Tässä 3.8. 2003 otettu kuva kirkosta. Matkalla olivat myös lapset

Tässä 20.11. 2009 otettu kuva Nevski kadun sillalta Dom Knigin kohdalta. Silloin matkalla olivat myös Merja ja Juhani

Mutta sitten itse venäläisen taiteen museoon:

Victor Vasnetsovin Ritari tienhaarassa

Repinin maalaus viimeisestä tsaarista Nikolai II:sta, jonka vallankumoukselliset tappoivat Jekaterinburgissa 17.7. 1918. Samaan metsän hautakuopaan joutuivat myös vaimo ja 3 tytärtä. Ruumiit löytyivät 1978 ja 17.7. 1998 heidät siirrettiin Pietari Paavalin kirkoon, josta on aiempi kuva. Kruununperillinen Aleksei ja vielä yksi tytär Maria löydettiin vuonna 2007 läheltä muun perheen hautakuoppaa. Teloitusmääräyksen olivat antaneet Lenin ja Jalov Sverlov.


Ilja Repin syntyi nykyisen Ukrainan aluella 5. elokuuta 1844 ja vietti sielä nuoruutensa. Repin asui myös Suomessa 30 vuotta ja oli Suomen kansalainen vuodesta 1918 saakka. Vuonna 1914 hänet valittiin Suomen taiteijaseuran kunniajäseneksi ja samana vuonna hänen vaimonsa kuoli tuberkuloosiin. Tämän jälkeen hän muutti Terijoen Kuokkalaan Karjalan kannakselle Penaty-nimiseen huvilaan. Vuonna 1917, kun raja venäjälle sulkeutui hän jäi Suomeen. Hän kuoli huvilallaan vuonna 1930. Sodassa huvila tuhoutui, mutta sodan jälkeen se rakennettiin uudelleen ja vuodesta 1962 se on toiminut kotimuseona. Kuokkala jäi rauhanteossa Venäjälle ja venäläiset uudelleennimesivät 1948 Kuokkalan hänen mukaansa Repinoksi.


Seuraavat 3 taulua ovat hänen maalaamiaan:

Oragomirovan muotokuva

Volgan lautturit kiskovat laivaa

Sitten huoneeseen missä oli Aivazovskin maalauksia:

Ivan Aivazovski

Ivan Aivazovski  1817 - 1900

Paljon tauluja ja ikoneita jäi seuraavaan kertaan, soitin, että myöhästyn tapaamisesta 15 min. Tavattuamme menimme Nevskillä belgialaiseen ravintolaan, jossa otin korianterilla maustettua olutta.

Sitten jatkoimme Nevskiä joelle päin ja poikkesimme Palatsiaukiolle

Kaariaukko Nevskiltä Palatsiaukiolle, takana näkyy Talvipalatsi, jossa sijaitseva Eremitaasi on yksi maailman suurimmista ja upeimmista taidemuseoista. Kokoelma sai alkunsa Katariina II:n aikana 1770-luvulla.

S Novim Godam

Minulla oli ajatuksena seuraavaksi mennä ravintola Teploon, Bolsaja Morskaja 45, mutta kun saavuimme sinne se oli kiinni ja avattaisiin vasta parin päivän päästä. No ei hätiä mitään, samalla kadulla oli monta ravintolaa, joten käännyimme takaisin kohti Nevskiä ja menimme ravintola Via Dell'Oliva nimiseen.

Sisällä oli kreikkalainen kylä

Lampaankyljyksiä ja minttukastiketta

Syötyämme kävelimme Nevskille ja sieltä linja-autolla Vasilin saaren Balsoi Prospektille, pysäkki oli ihan 11-linjan kohdalla. Pikkuisen jäi vielä nälkä, joten tilasimme meidän talossa olevasta sushi-paikasta asuntoomme sushit.

Uuden Vuoden päivänä nousimme paikallisbussiin ja olimme kyydissä varmaankin puolituntia ja nousimme kyydistä esikaupunkialueella - tulipa ainakin nähtyä laajemmin Pietaria. Pysäkki oli valtavan ostoskeskuksen edessä ja vieressä oli onneksi metro. Sitten vaan lippujen ostoon ja metrolla kohti Nevski Prospektia.

Matkalla metroasemalle, edessä oleva punasuikkainen rouva on metron virkailija matalla alas. Hän istuu lasikopissa portaiden alapäässä ja varmaankin säätelee kuinka monta liukuporrasta menee mihinkin suuntaan.

Nevski Prospektilla matkalla Venäläiseen museoon

Venäläinen Museo, joka oli 1.1. 2014 kiinni :(

Päivän pimetessä lähdimme sitten bussilla Vasilin saarelle. Illalla lähdimme etsimään toista gruusialaista ravintolaa Shredni Prospektilta. Olin etsinyt sen Tripadvisorista ja löytyihän se numerosta 59. Nimi vain oli muuttunut, nyt ravintolan nimi oli Kaban (= villisika, jonka kuva olikin oven yläpuolella).

Tässä taulu, joka kuvaa hyvin Tbilisin vanhan kaupunginosan rakennustyyliä

Tilasin venäläisen sieniruukun "Julienne" ja sto gram bodka

Uudenvuoden aattona, kun olimme väsyneinä palanneet Petrogradkajasta otimme esiin kauppahallista tehdyt ostokset, lähikaupasta ostetut ja vuokraemäntä Lidian meille jättämän shampanskajan.

Pöydällä myös blogin suunnittelupaperi  :-) 

 Kirsikat pestiin ensin vedellä ja lopuksi kastettiin Ruskij Standart vodkaan

.

Kuuntelimme illalla myös Putinin Uuden Vuoden puheen, Snovim godam !

Ulkona paukkuivat raketit

Vuoden 2013 viimeisenä päivänä kävimme ravintola Tbilisossa syömässä varmaankin viimeisen kerran. Vuosien kuluessa ravintola on tullut sisustukseltaan aina vain hienommaksi, mutta ruuan taso on mielestäni laskennut.

Pectopah Tbiliso

Kävelimme takaisin asunnolle ja matkan varrelta kuvia:

Sytnyi-torin kauppahallista ostin iltaa varten punaista kaviaaria ja kirsikoita

Vastarannan palatseja

Pietari Paavalin linnoitus

Sisäänkäynti linnoitukseen vuodelta 1740

Linnoituksen kirkko, jossa mm. viimeisen tsaariperheen kiviset hauta-arkut

Vanha sotalaiva Petrogradskajan laiturissa, takana Vasilin saari

Sillan kupeessa valoteos

Pirjon opiskeluasuntola 1970-luvun lopulla, nyt kunnostettuna

Sillan yli käveltyämme olimme Vasilin saarella. Kuvassa Rostra-pylvään alaosaa. Pylvääseen on kiinnitetty veneiden keuloja muistoksi merellä voitetuista taisteluista.

Merisotamuseo, joka oli aiemmin pörssitalo

Merisotamuseolta kävelimme ensin Nevan rantaa ohi Valtiollisen yliopiston, jossa Pirjo opiskeli. Mensikovin palatsin ohitettuamme käännyimme kohti saaren keskustaa ja 1.-linjaa, sitten Shredni Prospektia myöten 11.-linjan asuntoomme, jonne saavuimme jalat väsyneinä kahdeksan aikaan illalla.

Monessa paikassa tuli herkuteltua venäläisillä ja erityisesti georgialaisilla eli gruusialaisilla ruuilla.
Useimmiten söimme Vasilinsaarella, kerran Petrogradskajassa vanhassa tutussa Tbilisossa. Tbilisossa käynti taisi kuitenkin jäädä nyt viimeiseksi, mutta onneksi löysimme asuntomme läheltä hyvän gruusialaisen: ravintola Kuvshinin, jossa kävimme 2 kertaa.

Venäjän karhu toivotti ovella meidät tervetulleiksi

Lasimaalaus sadusta kurki ja kettu. Tässä kurki on ketun vieraana ja yrittää saada kermaa laakeasta vadista, mutta eihän se tietenkään onnistu

Sitten georgialaisia ruokalajeja:

Tseburekkeja eli lampaanlihapiirakoita kastikkeena tomaattimurskakastiketta. Annos riitti meille molemmille

Lobio, eli salaatti missä on vihreitä papuja, saksanpähkinää yms.

Munakoisorullia, joiden sisällä saksanpähkinätahnaa, todella hyvää, koristeena voisi olla vielä granaattiomenan siemeniä. Parhaat rullat olen syönyt Tbilisin kaupungissa pienessä kellariravintolassa, ehkäpä joskus palaan vielä sinne

Neljän päivän päästä, viimeisenä Pietarin iltana palasimme samaan ravintolaan:

Kuvshin tarkoittaa gruusialaista ruukkua, arvatenkin viinisemmoista

Tyttö ja ruukku

Mahtavan makuinen vihannespaistos

Chiken Tabaka, tomaattinen kastike ja sto gram bodka